No, oikeastaan se tapahtui jo eilen. Mutta olimme sen verran väsyneitä, ettei blogausta enää irronnut illalla.
Purimme siis sunnuntaiaamuna teltan ja pakkasimme tavarat leirintäalueella ja lähdimme polkemaan kohti Nauvon toista laitaa, josta menee lossi Paraisille. Matkaa sinne oli reilu 20 km, ja vähän ennen lauttarantaa oli Hippoglass-niminen taidelasipaja, jossa pysähdyimme. Jäimme vähäksi aikaa juttelemaan pajan pitäjän kanssa ja haaveilemaan varsin upeista lasituotteista, mutta semmoisten ostaminen ei kyllä tule kyseeseen kun pyörällä matkustaa, eikä budjettikaan moisiin olisi venynyt. Joten takaisin tien päälle.
Paraisten lautan jälkeen matka jatkui kohti mannerta, ajoradan laitaa myöten. Tien sivussa kulki sorapäällysteinen polku, joka oli paikoin pyörätieksi merkitty, mutta sille emme vaivautuneet, sillä raskaassa lastissa kapea, mäkinen ja mutkitteleva polku olisi todella raskas polkea. Paikallinen teitä ylläpitävä tahokin oli varmaan tämän huomannut, sillä vähän väliä tuli vastaan liikennemerkkejä, joissa varoitettiin pyöräilijöistä. Vasta vähän ennen Paraisten keskustaa pyörätiet paranivat niin paljon, että saattoi siirtyä niille kokonaisuudessaan.
Matkalla Nauvon lautalta Paraisille oli muutama tekninenkin ongelma, sillä ensin oli vaikeuksia saada Kaislan laukkujen sadesuoja pysymään paikoillaan, tahtoi mennä koko ajan pinnoihin tai lähteä tuulessa irti. Kun se oli korjattu, lähdettiin polkemaan, mutta itselläni jäi samantien oikean puolen kenkä polkimen ja ketjusuojan väliin, jolloin aiemmin hienosti korjaamani kiinnike rikkoutui uudestaan, ja se piti pikakorjata teipillä samoin kuin oltiin aiemmin tehty Kaislan pyörälle. Vähän myöhemmin vielä Kaisla onnistui liikkeellelähdössä tipauttamaan ketjunsa eturattaan ohi, ja sitä sitten operoitiin paikoilleen hetki. Voinee kuitenkin olla tyytyväinen, että reissun pahimmat mekaaniset ongelmat olivat tätä tasoa.
Paraisilla yritimme etsiä huoltoasemaa, mutta sellaista ei löytynyt. Oli vain kylmäasemia, joiden ohessa toimi kauppoja tai kahviloita, ja ne eivät oikeen vastanneet meidän tarpeisiimme siinä kohtaa. Joten söimme vaan munkit ja jatkoimme matkaa. Reissu taittuikin todella mukavasti ja nopeasti Kaarinaan saakka, jossa taas matkan suunta muuttui siten, että tuuli oli nyt vastainen. Sellaisena se jatkuikin sitten Raisioon saakka, jossa olimme kaikesta huolimatta ennakoitua aikaisemmin.
Reissu oli siis sitä myöten suoritettu ja oli aika pohtia kotiinpaluuta. Totesimme, ettei polveani enää viitsi sen kummemmin rääkätä, joten ostin junaliput ja polkupyöräpaikat aamun pikajunaan Tampereelle. Tarkempia tilastoja ja reittikuvausta seurannee myöhemmin, kunhan olemme hieman palautuneet ja purkaneet tavarat ynnä muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti