Pelottavat lukkopolkimet

Minä olen sen tyylinen ihminen, joka osaa luoda melkoisia fobioita asioita kohtaan joita pidän epäilyttävinä. Lukkopolkimet oli ehdottomasti yksi tämmöinen asia! Koin lievästi sanottuna ahdistusta kun ensimmäisen kerran syksyllä puhuttiin Timon kanssa, että olisi varmaan ihan tähdellistä hankkia lukkopolkimet, kun niin monet niitä kehuu ehdottomiksi varusteiksi. Minusta kuulosti täysin järjettömältä ajatukselta lukita jalkansa kiinni polkupyörään, enkä ollut ihan vakuuttunut niiden hyödyllisyydestäkään.
Harkitsin kuitenkin asiaa, ja kevään lähestyessä ahdistus niiden hankinnasta lisääntyi entisestään. Olisin mielelläni kokeillut lukkopolkimia (jossain hyvin avaralla ja hiljaisella aukiolla), mutta se tuntui mahdottomalta järjestää. Ei ole ihan helppo löytää ihminen, jolla on käytössään lukkopolkimet ja olisi saman kokoinen jalka kuin minulla!

Toukokuussa käytiin sitten eräänä päivänä Sportia-Pekassa hypistelemässä polkupyörätarvikkeita ihan muuten vaan. Tampereen Lielahden Sportia-Pekassa on tosi ystävällinen asiakaspalvelu ja toki myyjä tuli tälläkin kertaa kysymään että voisko auttaa jotenkin. Noh, se oli sitten menoa, ja en edes ehtinyt panikoimaan asiaa kun huomasin jo olevani kassalla "nää on nyt tarjouksessa - ja se tarjous loppuu ens viikolla ja sit ne maksaa 50 e enemmän" Shimanon ajokenkien ja pedaalien kanssa (kokonaishinta tarjouksessa 149,90 e) ja kivasti huoltopuolella ne asensi ne polkimet samantien ja laittoi kengät käyttökuntoon.
Valittiin semmoiset paketti, että pedaaleja voi käyttää myös normikenkien kanssa hyvin, ja kengät on semmoiset että voi jossain määrin kävelläkin ilman kohtuutonta epämukavuutta.

Tämän jälkeen mulla meni noin pari päivää että toivuin järkytyksestä ja uskalsin laittaa minun uudet über mauttomat päheät hopeiset ajokengät jalkaan (ei kuvassa - Timo tyytyi tuommoisiin tylsän mustiin) ja kokeilla niitä. Lukot oli säädetty sen verran löysälle, että kengät irtosi polkimesta hyvin kevyellä ja pienellä sivuliikkeellä, eikä se sitten loppujen lopuksi ollutkaan niin ahdistavaa.

Olen nyt reilun kuukauden ajan käyttänyt lukkopolkimia, eikä mulla ole niistä mitään valitettavaa. Olen jopa päässyt pisteeseen että mieluummin käytän vain ajokenkiä ja töihinkin mennessä otan reppuun kävelykengät erikseen. Yhden kerran muistan olleeni lähellä kaatumista, kun töihin tullessani aamulla vielä melko väsyneenä pysähdyin liikennevaloihin, ja painopiste heittikin väärälle puolelle kuin mistä olin irrottanut jalan. Lukot on kuitenkin asetettu niin löysälle että jalka irtosi polkimesta ajoissa ihan semmoisella refleksimäisellä paniikkiliikkeellä, eikä mitään sattunut. Ainoa kaatuminen on toistaiseksi käynyt Timolle, mikä raportoitiin tännekin, enkä usko että siinäkään syynä oli varsinaisesti lukkopolkimet. Toki lukkojen löysyydessä on se vika, että ne sitten välillä irtoaa myös silloin kun ei tarvisi irrota raivokkaassa poljennassa. Se kuitenkin tuntuu vielä pieneltä harmilta.

Toki sitä sanotaan että lukkopolkimien käyttäjissä on niitä, jotka ovat jo kaatuneet ja niitä jotka eivät vielä ole sitä tehneet. Itse kuitenkin näkisin että oli polkimet mitkä hyvänsä niin eiköhän sitä aktiivisesti pyöräilevä ihminen joskus kaadu. Jos ei lukkopolkimen takia niin esim siksi että huomaamatta kengännauha pyöriytyy polkimen ympäri.

Summa summarum. Älä turhaan pelkää lukkopolkimia, jos meinaat aktiivisesti pyöräillä niin kannattaa ne hankkia! Kyllä ne hyödyt polkemisen kevenemisessä ja tehostumisessa on suuremmat kuin riski mahdollisesta kaatumisesta. Rohkeesti vaan liikkeeseen kysymään aloittelijaystävällisiä malleja.

Kiputilojen analyysi

Eilen kävimme taas palstalla kitkemässä ja tuli sitä myöten tehtyä hieman havaintoja siitä, miten kroppa reagoi perjantaiseen urheilusuoritukseen, joka siis ainakin itselleni oli varmaan rankinta mitä olen ikinä tehnyt.

Jalkojen lihakset toki olivat kipeät yhä, niihin varmaan olisi auttanut parempi venyttely perjantai-iltana. Hieman yllättäen myös hauikseni tuntuivat kuin olisin puntteja nostellut reippaasti. Varsinaisen huolenaiheen tuotti kuitenkin oikea polveni, joka oli reissun jälkeen todella särkyinen ja hieman turvoksissakin. Hoidin sitä silloin kylmäkallella ja särkylääkkeellä, mutta se kuitenkin haittasi tehokkaasti nukahtamista illan aikana.

Nyt kun kävimme lyhyemmällä pyöräilyllä levon jälkeen totesin, että polveni on yhä hieman arka. Varsinkin ylämäissä tuntui samainen kipu kuin perjantaina, joskaan ei yhtä voimakkaana ja häiritsevänä. Internet tiesi kertoa, että syy saattaa olla polven sivuttaisliikkeessä polkiessa, joten asiaa sietää tarkkailla jatkossa ja tarvittaessa korjata liikerataa. Täytyy toivoa, ettei kyseessä ole kuitenkaan mikään pahempi juttu, sillä olisi kovin ikävää jos joutuisin pyöräilyä rajoittamaan moisen takia. Lopettamaan en kyllä suostu niin kauan kuin jalat edes jotenkuten toimivat.

Muita vaivoja, ei juurikaan ilmennyt. Siis selkä-, hartia-, tai niskakipuja tai ranteen alueen kipuja. Tämä vihjaa, että pyöräilyasentoni noin muuten on jotakuinkin kohdillaan, eli runko on oikean kokoinen, satula ja ohjaustanko oikealla korkeudella, jne. Takapuolikin on yllättävän vähän kipeä, vaikka olisin kuvitellut pitkän satulalla istumisen alkavan tosissaan häiritsemään jossakin vaiheessa reissua. Ilmeisesti tämä satula kuitenkin on lopulta varsin sopiva juuri minulle.

Näsijärven kierros valloitettu!

 Lähdimme eilen vähän jälkeen seitsemän aamulla polkemaan kohti Muroleen kanavaa. Toki tämmöinen operaatio vaati vähän säätämistä, laukut ja pyörät piti kantaa alas erikseen (taloyhtiössä ei ole pyörävarastoa ja hissikin on niin pieni ettei sinne pyörä mahdu) ja kiinnittää vasta alhaalla. Tämä lenkki oli ensimmäinen jonka teimme molemmat täysin lastatuilla pyörillä ja ensimmäinen jolla Timo testasi tällä viikolla ostettuja sivulaukkujaan ja minä yhtä tuoretta tankolaukkuani. Jos nyt jotakuta kiinnostaa, niin sivulaukut maksoivat 32,90 e/kpl Biltemasta ja tankolaukku Intersportista 32,90 e ja on merkiltään Halti. Pitäisikö meidän kirjoittaa merkintä varusteista erikseen?

Kun olimme päässeet alaovelta noin 150 m Hämeenkatua eteenpäin noteerasi Timo, että hänen kengästään on tippunut ruuvi teille tietämättömille ja lukitus ei toimi kunnolla. "Ai tämän takia kenkää on ollut välillä vaikea saada polkimeen ja irti siitä!" Voi paska. Ei auttanut kun kiristää se jäljelläoleva ruuvi mahdolisimman kireälle, että lukituslevy pysyisi suunnilleen paikallaan ja toivoa että sillä pärjätään. Timo joutuikin kiristelemään kavioitaan vähän väliä pitkin matkaa. Timolla oli kyllä muutenkin epäonnea matkassa, koska hän tajusi vasta Ylöjärvellä että oli unohtanut ottaa pyöräilyhousut mukaan - eli hänellä oli vain sadehousut mukana.

Ensimmäinen varsinainen pidempi taukomme (toki muutamia "hei pysähdytään hetkeksi ja juodaan" sekä "ei hetkinen, ei kai meidän tästä ois kannattanut mennä" -taukoja oli tullut pidettyä) oli Kyrönlahdella. Söimme aamulla pakastimesta nappaamia osin jäisiä voileipiä ja tarkkailimme mökkiliikennettä. Mökkiliikennettä matkalla muutenkin riitti, siis ainoastaan pohjoiseen suuntautuvaa menoliikennettä. Näimme mm. auton jossa joku auton pohjan levy oli puoliksi irrallaan ja hakkasi asfalttia pitäen ikävää ääntä, sekä auton joka surutta savutteli mustaa pakokaasua.


Vähän Kyrönlahden jälkeen pääsimme jo Kurun rajalle, ja ilokseni ja huvituksekseni huomasin että Kurulaiset edelleen jaksavat pitää huolta Kurun haudasta, joka on siis pystytetty Ylöjärveen liittymisen surulliselle muistolle. Kurussa kävi myös pyöräreissun ainoa tapaturma. Sain nimittäin turpiini Kurun Kievarissa. Onneksi vain vesipullolta! Olin täyttämässä siis vesipulloja vessassa ja ajattelin hörpätä pullon loppuun odotellessani veden viilentymistä. Juodessani vettä kolautin kuitenkin pullon peilin telineeseen ja huuleen tuli pieni vekki ja se turposi. Tämä on sen verran nolo tapaturma, etten edes tiedä mka. Sen jälkeen ehkä koin asiakseni voivotella enemmän jalkojani, tai sitten ihan vain unohdin asian.

 Muroleen kanavalle ehtiessämme keskinopeus oli reilusti yli 19. Muistaakseni 19,5. Tämän kunniaksi kanavan ravintolassa meille soitti harmonikan soittaja Mörrimöykky tanssii sekä suomalaisia iskelmähittejä. Valtasimme kanavan rannalta penkin ja kokkailimme pussipastaa tuulettaen että pääsimme näin pitkälle puoleen päivään mennessä. Olimme siis Muroleeseen päästessämme taukoineen pyöräilleet noin viisi tuntia. Kovimmat äijät on toki tässä ajassa jo pyöräillyt koko lenkin ympäri, kertoo Pirkan pyöräilyn tapahtumainfo. Mutta me ei olla ihan niin kovia äijiä.

 Muroleen jälkeen alkoi synkkä ylämäki-alamäki pätkä, jonka seurauksena nopeus heitteli kahdeksasta viiteenkymmeneen kilometriä tunnissa, ja keskinopeus laski alle yhdeksääntoista. Tuo pätkä Muroleelta Kapeen tienoille veti myös voimia aika hyvin. Aurinkokin alkoi pikkuhiljaa näyttäytymään aamun ihanan viileyden jälkeen, ja Timolla alkoi varmaan pikkuhiljaa olemaan aika tukalaa sadehousuissaan.

 Alemman kuvan hengessä voisi todeta jotain liikenneturvallisuudesta. Nimittäin olen saarnannut Timolle (joka yleensä pyöräilee edellä) aika monet kerrat että ilmoittaa etukäteen jos aikoo kääntyä, tai pysähtyä tai tehdä jotain äkkinäistä. Koska muuten mä olen perässä ja pian ollaan molemmat nurin. Noh. Tälläkertaa minä pyöräilin edessä. Huomaan jännän, huudan "LINNUNPESIÄ!!" Teen äkkipysähdyksen, ja Timo tuli perään. No, ei kaaduttu tai edes törmätty pahasti. Mutta tämmöisiin tilanteisiin löytynee useampikin sopiva sanonta...
Mutta tuolla kaivurin kainalossa näkyy siis jonkun lintuparven yhteiskunta. Toivottovasti kaivuri ei kaiva niitä pois! Nähtiin kyllä siellä asuvat linnutkin, mutta en ole lintutieteilijä.

Terälahdella pidettiin 100 km kunniaksi Snickers-tauko. Tässä kohtaa alkoi viimeistään tuntumaan siltä että hah, me tehtiin se. Loput 35 km kotiin on kuitenkin sama kuin minun päivittäinen edestakainen työmatka, ja ei siis tuntunut kovin pahalta. Tällöin kello oli jotain kolmen tienoilla, ja mietittiin päästäisiinkö me tavoitteeseen ja ehdittäisin kotiin viiden tienoilla - eli suomeksi että koko matkaan taukoineen menisi kymmenen tuntia. Yllättäen Terälahden Sale oli vielä auki. Mä yritin houkutella Timoa että käytäisiin ostamassa purkki jäätelö ja vedettäisiin se puokkiin, mutta kuulema puoli litraa jäätelön vetämistä ei olis kovin fiksu idea. Höh. Oikeestaan olisin halunnut ostaa jäätelön kotiin, mutta tiesin että mikään kauppa keskustassa ei luultavasti ole auki enää kotiin päästessä. Puhumattakaan siitä että jaksaisi silloin enää kävellä johonkin kauppaan

Kotiin päästiin noin klo 17.40, eli matkaan oli mennyt taukoineen 10 h 25 min, pyöräily aikaa oli kulunut 7 h 10 min, keskinopeus oli hieman yli 19. Minulla jotain 19,2 ja Timolla 19,3 ja matka kilometreissä oli 138,76. Jalat oli melkolailla vetelät ja arat ja ihan voittajafiilis!

Tässä vielä suurpiirteinen kartta ajamastamme reitistä.

Näsijärveä kiertämään

Noniin, suunniteltu kierros Näsijärven ympäri olisi siis toteutumassa huomisaamusta alkaen. Pyörät on pakattu ja laitettu lähtövalmiiksi, enää tarvitsee lisätä vesipullot telineisiin ja ottaa jääkaapista viinirypäleet matkaevääksi.

Tavaraa on taatusti liikaa pelkälle Näsijärven kierrolle, mutta olemme varautuneet viettämään yön jossakin Ruovesi-Kuru-sektorilla, mikäli tilanne siltä näyttää. Pyrkimys on siis päästä ennen yötä takaisin kotiin. Haluamme kuitenkin kokeilla miltä tuntuu ajaa pitkä matka raskaasti lastatulla pyörällä ennen varsinaista koitosta heinäkuussa. Tällä reissulla on pituutta arviolta noin 135 km, eli pitäisi olla täysin mahdollista suorittaa yhden päivän aikana, mutta saapa nähdä onnistuuko meidän kuntotasollamme.

Rikkoutunut ketjusuoja

Kävipä tuossa eilen pyöräillessä niin, että ketjusuojan kiinnike hajosi kesken matkan. En oikein tiedä mikä sen hajotti, en siihen kuitenkaan osunut jalalla siihen siinä kohtaa, mutta onneksi se tapahtui kun olin jo melkein kotona. Pohdittuani, että mitä asialle voisi tehdä päätin koettaa korjata sen itse, sillä ilmankaan ei oikein viitsisi ajaa.

Siispä tuumasta toimeen. Leikkasin kuparilevystä kaksi palaa, joihin sahasin kiinnitysreiän ruuville ja taivuttelin sopivaan muotoon siten, että ne sopivat ketjusuojan kiinnikkeen päälle. Väliin kontaktiliimaa, ja kas, hyvältähän se vaikuttaa. Vielä tosin on testaamatta, että kestääkö se oikeasti, mutta en oikein näe miksei kestäisi yhtä hyvin tai paremminkin kuin liitoskohdan alkuperäinen muovi.

Todellinen testi tulee sitten ensi viikonloppuna, kun lähdemme kiertämään Näsijärveä. Reitillä on pituutta noin 135 km, ja aikomus on suorittaa se yhden päivän aikana. Varmuuden vuoksi kuitenkin pakkaamme mukaan teltan ja muut yöpymisvarusteet, sillä on hyvin mahdollista, ettemme vaan jaksa noin pitkää matkaa polkea yhtenä päivänä.

Tarkoitus on lähinnä kokeilla jaksamista pitkällä etapilla, sillä jos aiomme Turkuun lähteä ensi kuussa, pitää tietää onnistuuko tällainen suoritus vai pitäisikö varautua pätkimään matkaa useammalle päivälle. Myös varusteiden lastaaminen mukaan on tarpeen, jotta pyörän paino vastaa sitä mitä se pitkällä matkalla olisi.

Suunnitelmien muutos

Nyt on käynyt ilmi, että Jäämerelle emme ole tänä kesänä menossa. Syy on siinä, että Kaislalla ei ole tarpeeksi pitkää kesälomaa, vaan sitä riittää vain kolmisen viikkoa. Tässä ajassa ei oikein ehdi ainakaan alkuperäisen suunnitelman mukaan niin pitkälle, joten Jäämerisuunnitelma siirtyy ensi kesälle tällä erää.

Varasuunnitelmana on tällä hetkellä ohjelmassa lähteä ensin Turkuun ja sieltä kiertämään saariston rengastietä ja aikamme siellä kierreltyämme ehkä mahdollisesti Helsinkiin. Koko reissu tuskin on pyöräilyä, vaan varmasti pysähdymme välillä pariksikin päiväksi oleskelemaan, ainakin Turkuun ja jos Helsinkiin poljemme, niin myös sinne. Tarkemmat pyöräilykohteet selvinnevät lähiviikkoina, tai viimeistään reissun päällä.

Mukkelismakkelis

Noniin, nyt on sitten ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella tullut lennettyä nurin pyörällä. Olihan se odotettavissa tapahtuvaksi ennemmin tai myöhemmin, kun paljon meinaa pyöräillä.

Tilanne oli itsessään varsin typerä, kiipesin pyörällä rotvallia ylös ja menetin tasapainoni jostain syystä siinä ja näin ollen päädyin turvalleni maahan. Vahinkoa ei onneksi tullut erityisemmin, vain ruhjeita vasempaan käteen ja käsivarteen. (Miksi aina vasempaan käteen? Ikinä en ole pyöräillessä oikeaa kättä telonut, vasemman sitten sitäkin useammin nuorempana, mm. kaksi murtumaa on kärsitty.) Suurin tappio taisi olla aurinkolasit, jotka roikkuivat paidankauluksesta ja näin ollen toki linssit naarmuuntuivat pahasti. Saa nähdä saisiko niitä kiillotettua sen verran, että tulisi vielä käyttökelpoiset, uusiakaan ei juuri nyt oikein olisi varaa ostaa...

Märkänä alta ja päältä, osa 2

Kaisla on alkanut kulkemaan pyörällä töihinsä Nokialle, ja koska emme ole viime aikoina päässeet paljonkaan polkemaan, hän ehdotti, että tulisin vastaan työmatkalla ja menisimme sitten Pirkkalan kautta (eli hieman pidempää reittiä) kotiin. Näin tehtiin, ja ennen liikkeelle lähtöäni oli hieman satanut tihkuttaen ja arvelin, ettei se sen kummemmin haittaisi. Puin kuitenkin sadetakin ja -housut päälleni, shortseissa ja t-paidassa ei viitsinyt lähteä kun lämpötilaakin oli vain n. 17 astetta.

Tilanne kuitenkin muuttui kun pääsin ovesta ulos, sade tiheni jatkuvasti ja hämeenpuistossa satoi jo kaatamalla. Yleensä kaatosateet eivät kestä kuin pari minuuttia, mutta tämäpä päätti jatkua koko matkan hämeenpuistosta Villilään, jonka olimme suunnitelleet kohtaamispaikaksi. Matka sinne kesti n. 25 minuuttia, ja koko sen ajan satoi. Gore-Texeista huolimatta olin perillä aivan läpimärkä; en usko, että olen ikinä kastunut yhtä paljon vaatteet päällä kuin tällä reissulla. Eniten kuitenkin häiritsi se, että kypärän läpi pääsi valumaan vettä silmälaseihin ja silmillekin, välillä piti suorastaan pysähtyä pyyhkimään sitä pois. Jonkinlainen huppu-asia olisi varmaan ollut tässä paikallaan. Suunnitellun matkan kuitenkin suoritimme loppuun kuten aikomus oli, matkaa kertyi n. 36 km minulle.

Ylen uutinen aiheesta.

Niin ja se syy, miksemme ole pyöräilleet viime aikoina on se, että pyörät olivat viime viikolla ensihuollossa.  Se pitäisi kai oikeasti tehdä, kun ostamisesta on ajettu noin 200 km, mutta me ehdimme ajaa jo melkein 800 km. Mitään kummallista ei siellä kuitenkaan ilmennyt, ainoat erot mitkä itse huomaan ovat täyteen pumpatut renkaat sekä oikaistu ketjusuoja (ei enää kolise kampea vasten).