Eilen taas suhahti pyörällä vajaa 60 km kun lähdettiin hutkimaan kohti Tekstiilialaa eli Kangasalaa. Alkuperäinen tarkoitus oli lähteä kiertämään Näsijärveä, mennä Muroleessa yli ja tulla toista puolta takaisin, mutta siihen pitäisi varata koko päivä (ainakin meidän kunnolla), ja kun sattuu lorvimaan sängyssä melkein puoleen päivään niin sitten pitää keksiä plan b. Käytiin sitten taas Lietsussa eli Lielahdessa säädättämässä keskivaihteilla kuuluvaa Timon raksuvaa poljentaa ja minä ostin samalla kypärän ja kypäränaluspipon ja -pannan meille. Kun polkeminen piti vähemmän ääntä niin jatkettiin matkaa.
 |
| Iloinen välipalahetki hautausmaalla, vai miten se oli.. |
Päästiinkin hienosti Niihamaan saakka oikeaa reittiä, mutta sitten taas pyöräilyhöperyys eli "ei jaksa katsoa karttaa, tänne se varmaan oli" vei mennessään ja suunnitellun Ruutana-Kangasala reitin sijaan vedettiin pomppuisaa ulkoilureittiä Kumpulan ja Atalan välistä Kangasalan asemalle. No käy se niinkin, matka lyheni mutta samalla myös hidastui ratkaisevasti. Keskinopeus oli jotain 13-14 km/h luokkaa kun reitti oli heikkokuntoista ja jatkuvaa ylä- ja alamäkeä. Huonokuntoisella polulla ei edes viitsi mennä kovin lujaa alamäissäkään ettei vedä ympäri.
Kangasalan asemalta jatkettiin hutkimista keskustan läpi ja takaisinpäin suunnattiin Kangasalantietä pitkin, laulaen mielessämme oodeja ilolle asfaltoidusta tiestä.
Paluumatkalla lähellä Tampereen keskustaa kiinnitin huomiota siihen ettei minulla pala takavalo. En ollut tietenkään kiinnittänyt huomiota asiaan aiemmin kun oli valoisaa, mikä olisi ollut näppärää, että olisi tiennyt eikö se palanut edes lähtiessä vai saiko ulkoilureitin pomppuisuus jonkun johdon jotenkin paikoiltaan. Nyt pyörä seisoo mielenosoituksellisesti keskellä keittiötä odottamassa että Timo ehtii ja viitsii sitä vilkaista. Jotenkin on vaan semmoinen olo että se seisoo siinä vielä huomiseen tai ylihuomiseen ja joudun sitten joku päivä töiden jälkeen taas kerran pyöräilemään sinne Lietsuun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti