Sen lisäksi että olen nyt hankkinut pyörän ja tehnyt valmiiksi hienon excel taulukon pyöräilykilometrejä varten (tunnustan, rakastan tilastoja ja taulukoita ja asioiden listaamista), olen muutamaan kertaan onnistunut oikeasti käymään pyöräilemässä ihan huvin ja urheilun kannalta.
Aiemmin pyöräily on minulla liittynyt puhtaasti koulu- tai työmatkan taittamiseen ja muuhun asiointiin, eikä siinä ole ollut iloista urheiluhenkeä, päin vastoin.
Muistan, että ala- ja yläasteen koulumatkan kulkeminen pyörällä oli tylsää ja puuduttavaa ja ne viisi kilometriä suuntaansa tuntui ikävältä ja pitkältä matkalta. Siksi yllätyin kun ensimmäisen kerran pyöräilin uudella retkipyörälläni ja viisi kilometriä tuntui suhahtavan hetkessä, ja kymmenen kilometriäkin tuntui pieneltä lenkiltä.
Minulla onkin vielä aika pitkä matka niin henkisesti kuin fyysisestikin löytääkseni ne omat rajani pyöräilyssä. Ennen ensi kesää olisi syytä olla edes jonkinmoinen haisu siitä paljonko pyörällä päivässä jaksaa polkea ajamatta itseään täysin piippuun. Toiveena ja tavoitteena olisi jaksaa pyöräillä noin 80 km päivässä. Nyt olisi siis varmasti syytä nostaa kuntoa ja kestävyyttä, mutta myös selvittää missä minun rajani menevät tällä hetkellä. Toistaiseksi havaintoni ovat olleet että 10 km menee nauraen, 20 km tuntuu jo ainakin takamuksessa ja 40 km jaksan mukavasti polkea päivän aikana, no ainakin kahdessa erässä.
Mitään rajojen koettelua ei siis vielä ole tapahtunut. Toivon, että ensi viikon aikana saisin käytyä edes kerran sellaisella lenkillä jonka jälkeen haluaa vaan lysähtää sohvalle eikä nousta siitä koko päivänä, tai ainakaan muutamaan tuntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti