Märkänä alta ja päältä sekä lukkopolkimet

Hiljattain teimme reissun pyöräkauppaan aikomuksena vain nopeasti vilkaista paria juttua. Mukaan sieltä sitten tarttui kummallekin yli 200 euron edestä tavaraa, muun muassa pehmustetut pyöräilyhousut, satulalaukut ja lukkopolkimet sekä niihin sopivat kengät. Kaikki olivat sopivasti tarjouksessa, ja se osoittautui tuhoisaksi pankkitilin saldon kannalta.

Viimeaikaisten kiireiden vuoksi on tullut pyöräiltyä vähemmän kuin toivoisi, mutta tänään kävin ensimmäistä kertaa testaamassa lukkopolkimia. Mitään aiempaa kokemusta niistä minulla ei ole, ja etukäteen hieman huoletti ajatus siitä, että äkillisessä pysähdyksessä jalka olisi kiinni polkimessa eikä maasta saisi tukea. Olin aiemmin säätänyt lukituksen melko löysäksi sekä hieman harjoitellut kotona paikallaan seisten kiinnitystä ja irrotusta. Nyt oli siis edessä varsinainen koepyöräily niiden kanssa.

Lähdin siis sateisessa säässä polkemaan kohti Nokiaa. Heti aluksi kävi selväksi, että aina kun joutuu pysähtymään, kannattaa tehdä se mahdollisuuksien mukaan puun, lampputolpan tai muun vastaavan vieressä, jotta siitä saa tukea ja välttyy irroittamasta kenkää polkimesta. Irroittaminen ja kiinnittäminen onkin rasittavin osa näiden käyttöä, sillä kovat pohjat tekevät ne huomattavan tunnottomiksi, ja oikean kohdan löytäminen polkimesta vaatii joskus hieman räpläämistä. Pienellä harjoittelulla se kuitenkin löytyy varsin helposti, jolloin ainoaksi hidasteeksi jää se, että poljin on usein väärin päin ja sitä ei välttämättä heti tunne kengänpohjan läpi.

Irroitukset menivät enimmäkseen kommelluksitta, polkimessa kiinni olevaan kenkään tottuu yllättävän nopeasti. Pari kertaa kuitenkin hieman unohdin sen ja meinasin kaatua. Onneksi olin säätänyt irroituksen riittävän löysälle, jotta pelkkä jalan refleksinomainen ravistelu irroitti kengän. Kertaakaan ei kuitenkaan kiinnitys irronnut vahingossa, ts. normaalin polkemisen yhteydessä.

Varsinainen hyöty lukkopolkimista ei vielä tällä reissulla oikein valjennut. Toisaalta matkaakin kertyi vain vajaa 20 km, eli tarvinnee pidempää testausta ennen kuin niitä oppii arvostamaan. Suurin hyöty tuntui olevan liikkeellelähdöissä (silloin kun molemmat jalat olivat valmiiksi kiinni) kun sain enemmän voimaa lähtöponnistukseen. Myös ylämäet sujuivat hieman helpommin kun voimaa oli reservissä enemmän. Tasaisella kovaa polkiessa sensijaan en huomannut mitään erityistä eroa tavallisiin polkimiin verrattuna. Ehkäpä tämä vaatii polkemistekniikan muutosta? Mene ja tiedä.

Sää tosiaan oli sateinen, ja goretexeista huolimatta kastuin sekä alta, että päältä, sillä sateella hiki ei erityisesti haihdu kuitenkaan. Ihan hyvä asia muistaa, jos ja kun pitkää matkaa lähtee polkemaan joskus.