Näsijärven kierros valloitettu!

 Lähdimme eilen vähän jälkeen seitsemän aamulla polkemaan kohti Muroleen kanavaa. Toki tämmöinen operaatio vaati vähän säätämistä, laukut ja pyörät piti kantaa alas erikseen (taloyhtiössä ei ole pyörävarastoa ja hissikin on niin pieni ettei sinne pyörä mahdu) ja kiinnittää vasta alhaalla. Tämä lenkki oli ensimmäinen jonka teimme molemmat täysin lastatuilla pyörillä ja ensimmäinen jolla Timo testasi tällä viikolla ostettuja sivulaukkujaan ja minä yhtä tuoretta tankolaukkuani. Jos nyt jotakuta kiinnostaa, niin sivulaukut maksoivat 32,90 e/kpl Biltemasta ja tankolaukku Intersportista 32,90 e ja on merkiltään Halti. Pitäisikö meidän kirjoittaa merkintä varusteista erikseen?

Kun olimme päässeet alaovelta noin 150 m Hämeenkatua eteenpäin noteerasi Timo, että hänen kengästään on tippunut ruuvi teille tietämättömille ja lukitus ei toimi kunnolla. "Ai tämän takia kenkää on ollut välillä vaikea saada polkimeen ja irti siitä!" Voi paska. Ei auttanut kun kiristää se jäljelläoleva ruuvi mahdolisimman kireälle, että lukituslevy pysyisi suunnilleen paikallaan ja toivoa että sillä pärjätään. Timo joutuikin kiristelemään kavioitaan vähän väliä pitkin matkaa. Timolla oli kyllä muutenkin epäonnea matkassa, koska hän tajusi vasta Ylöjärvellä että oli unohtanut ottaa pyöräilyhousut mukaan - eli hänellä oli vain sadehousut mukana.

Ensimmäinen varsinainen pidempi taukomme (toki muutamia "hei pysähdytään hetkeksi ja juodaan" sekä "ei hetkinen, ei kai meidän tästä ois kannattanut mennä" -taukoja oli tullut pidettyä) oli Kyrönlahdella. Söimme aamulla pakastimesta nappaamia osin jäisiä voileipiä ja tarkkailimme mökkiliikennettä. Mökkiliikennettä matkalla muutenkin riitti, siis ainoastaan pohjoiseen suuntautuvaa menoliikennettä. Näimme mm. auton jossa joku auton pohjan levy oli puoliksi irrallaan ja hakkasi asfalttia pitäen ikävää ääntä, sekä auton joka surutta savutteli mustaa pakokaasua.


Vähän Kyrönlahden jälkeen pääsimme jo Kurun rajalle, ja ilokseni ja huvituksekseni huomasin että Kurulaiset edelleen jaksavat pitää huolta Kurun haudasta, joka on siis pystytetty Ylöjärveen liittymisen surulliselle muistolle. Kurussa kävi myös pyöräreissun ainoa tapaturma. Sain nimittäin turpiini Kurun Kievarissa. Onneksi vain vesipullolta! Olin täyttämässä siis vesipulloja vessassa ja ajattelin hörpätä pullon loppuun odotellessani veden viilentymistä. Juodessani vettä kolautin kuitenkin pullon peilin telineeseen ja huuleen tuli pieni vekki ja se turposi. Tämä on sen verran nolo tapaturma, etten edes tiedä mka. Sen jälkeen ehkä koin asiakseni voivotella enemmän jalkojani, tai sitten ihan vain unohdin asian.

 Muroleen kanavalle ehtiessämme keskinopeus oli reilusti yli 19. Muistaakseni 19,5. Tämän kunniaksi kanavan ravintolassa meille soitti harmonikan soittaja Mörrimöykky tanssii sekä suomalaisia iskelmähittejä. Valtasimme kanavan rannalta penkin ja kokkailimme pussipastaa tuulettaen että pääsimme näin pitkälle puoleen päivään mennessä. Olimme siis Muroleeseen päästessämme taukoineen pyöräilleet noin viisi tuntia. Kovimmat äijät on toki tässä ajassa jo pyöräillyt koko lenkin ympäri, kertoo Pirkan pyöräilyn tapahtumainfo. Mutta me ei olla ihan niin kovia äijiä.

 Muroleen jälkeen alkoi synkkä ylämäki-alamäki pätkä, jonka seurauksena nopeus heitteli kahdeksasta viiteenkymmeneen kilometriä tunnissa, ja keskinopeus laski alle yhdeksääntoista. Tuo pätkä Muroleelta Kapeen tienoille veti myös voimia aika hyvin. Aurinkokin alkoi pikkuhiljaa näyttäytymään aamun ihanan viileyden jälkeen, ja Timolla alkoi varmaan pikkuhiljaa olemaan aika tukalaa sadehousuissaan.

 Alemman kuvan hengessä voisi todeta jotain liikenneturvallisuudesta. Nimittäin olen saarnannut Timolle (joka yleensä pyöräilee edellä) aika monet kerrat että ilmoittaa etukäteen jos aikoo kääntyä, tai pysähtyä tai tehdä jotain äkkinäistä. Koska muuten mä olen perässä ja pian ollaan molemmat nurin. Noh. Tälläkertaa minä pyöräilin edessä. Huomaan jännän, huudan "LINNUNPESIÄ!!" Teen äkkipysähdyksen, ja Timo tuli perään. No, ei kaaduttu tai edes törmätty pahasti. Mutta tämmöisiin tilanteisiin löytynee useampikin sopiva sanonta...
Mutta tuolla kaivurin kainalossa näkyy siis jonkun lintuparven yhteiskunta. Toivottovasti kaivuri ei kaiva niitä pois! Nähtiin kyllä siellä asuvat linnutkin, mutta en ole lintutieteilijä.

Terälahdella pidettiin 100 km kunniaksi Snickers-tauko. Tässä kohtaa alkoi viimeistään tuntumaan siltä että hah, me tehtiin se. Loput 35 km kotiin on kuitenkin sama kuin minun päivittäinen edestakainen työmatka, ja ei siis tuntunut kovin pahalta. Tällöin kello oli jotain kolmen tienoilla, ja mietittiin päästäisiinkö me tavoitteeseen ja ehdittäisin kotiin viiden tienoilla - eli suomeksi että koko matkaan taukoineen menisi kymmenen tuntia. Yllättäen Terälahden Sale oli vielä auki. Mä yritin houkutella Timoa että käytäisiin ostamassa purkki jäätelö ja vedettäisiin se puokkiin, mutta kuulema puoli litraa jäätelön vetämistä ei olis kovin fiksu idea. Höh. Oikeestaan olisin halunnut ostaa jäätelön kotiin, mutta tiesin että mikään kauppa keskustassa ei luultavasti ole auki enää kotiin päästessä. Puhumattakaan siitä että jaksaisi silloin enää kävellä johonkin kauppaan

Kotiin päästiin noin klo 17.40, eli matkaan oli mennyt taukoineen 10 h 25 min, pyöräily aikaa oli kulunut 7 h 10 min, keskinopeus oli hieman yli 19. Minulla jotain 19,2 ja Timolla 19,3 ja matka kilometreissä oli 138,76. Jalat oli melkolailla vetelät ja arat ja ihan voittajafiilis!

Tässä vielä suurpiirteinen kartta ajamastamme reitistä.